Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Virtuaalitalli || a SIM-game stable

Cheri lopetettiin
26.05.2014 19:06 | Vilja

CHERISED HAR

29.12.2010 - 25.5.2014

 

Cherin lopetus ei tullut kellekään yllätyksenä. Viimeiset vuodet se oli pirteä oma itsensä, mutta jo viime syksynä siitä alkoi huomata, ettei se enää ollut nuori varsa. Tämä kevät olikin sitten sen viimeinen.

Oli samaan aikaan huojentavaa että raskasta päästää irti, mutta tiesin, että tämä oli oikea aika. Jos olisin odottanut vielä kauemmin, siirtänyt päivämäärää taas pari viikkoa eteenpäin... kukaan ei olisi voinut tietää, olisiko Cheri joutunut kärsimään. Vielä sillä ei ollut niin pahoja kipuja, etteikö se olisi voinut viettää elämäänsä oloneuvoksena, mutta se olisi ollut väärin liikkumaan luotua eläintä kohtaan.

Niinpä meidän tarinamme päättyi eilen. Lopetus tapahtui pulttipyssyllä ammattilaisen ampumana. Kylmästä keväästä huolimatta laitumet olivat jo syömävalmiita, joten Cheri sai nauttia vihreästä viimeisinä hetkinään. Se oli aivan tyynen rauhallinen, kävi haistelemassa lopettajaa uteliaana, eikä sanonut pyssystäkään mitään. Riona, Doni ja Appi olivat sisällä syömässä iltasapuskojaan, joten nekään eivät huomanneet tilanteessa mitään omituista.

Viimeiset kuukaudet olivat Cherille yhtä alamäkeä. Sen vaivalla kasvattama talviturkki ei ottanut irrotakseen millään, ruoka ei tarttunut enää kylkiin, lihakset tippuivat. Ensimmäistä kertaa Cheri näytti oikeasti vanhalta, sillä vielä viime kesänä se keräsi itselleen huomattavan kesämahan ja sen karva kiilsi, mutta nyt se näytti vain säälittävältä rimpulalta. Vanhalta.

Muut ovat ottaneet lauman pienentymisen hyvin. Riona huuteli aamusta Cherin perään, mutta illalla se ei enää välittänyt. Kaikille maistui ruoka hyvin. Vanhasta tottumuksesta tein Cherillekin iltaruoan ja vasta tyhjään karsinaan astuessani tajusin, ettei siellä olisi niille syöjää.

Arki jatkuu normaalisti, joten enköhän minäkin saa pian uudesta järjestyksestä kiinni.


Kiitos kaikesta, Cherised HAR. 

 


 - Vilja | Kommentit (1)Kommentoi



Ystävänpäivän yllätys
15.02.2014 21:01 | Vilja

Eilinen muistutti minua siitä, kuinka tärkeitä ystävät oikein ovatkaan. Aamulla heti ensimmäiseksi riensin tallille laittamaan neljättä karsinaa kuntoon, sillä meille oli tulossa uusi hevonen. Alba Riona, vaha tuttu Metsälammen tallilta, oli siirtynyt eläkkeelle lähestyessään jo kahtakymmentä vuotta. Nyt sille kaivattiin loppuelämäksi uutta kotia jossain muualla, kuin vilkkaassa ratsastuskoulussa, jossa sille ei muutenkaan enää ollut käyttöä. Tottakai minun piti laittaa hevosesta tarjous, koska a) Riona oli minulle tuttu, b) Cherikin asui ennen Metsälammella ja oli siis tuttu kaveri Rionallekin, ja c) tallissa on aina tilaa vielä yhdelle. :)

Eipä aikaakaan, kun sain tiedon, että tarjoukseni oltiin hyväksytty. Sovin hevosen hakupäiväksi 14.2., koska silloin minulla olisi vapaapäivä ja hyvin aikaa touhuta kaikkea ylimääräistä. Ensimmäinen mutka matkaan tuli heti, kun kysyin isältäni, pystyisikö hän kuskaamaan koppia sovittuna päivänä. Hän ei ollutkaan vapaana vasta kun myöhään illalla, enkä mielelläni olisi halunnut alkaa muuttamaan hevosta pimeällä. Niinpä minun piti ryhtyä soittelemaan kaikki tutut ja kummin kaimat läpi löytääksen jonkun, joka voisi tulla avuksi.

Ehdin jo melkein luovuttaa, kun eräs ystäväni tarjoutui kuskiksi. Palkaksi hän halusi päästä maastolenkille, koska ei ollut pitkään aikaan päässyt hevosen selkään. Sehän sopi minulle! Päätimme, että kun Riona olisi saatu muutettua talliin, lähtisimme kahdestaan ystävänpäivän maastolenkille kiitokseksi kaikesta vaivasta. Lupasin myös tarjota kahvit ja leivokset päivän päätteeksi, jotta ystävälle jäisi auttamisestani hyvä maku suuhun. ;)

Niinpä aamulla riensin laittamaan Rionan tulevan karsinan muuttovalmiiksi. Puhdistin ruoka-astian ja vesiautomaatin, asetin seinään kiinnitettyyn telineeseen koskemattoman suolakiven ja pyyhkäisin katosta roikkuvat hämähäkinseitit pois. Ystäväni saapui sovittuun aikaan tallille, ja asensimme kopin kiinni auton perään.

Metsälammella ei ollut paljoa porukkaa vielä silloin, kun saavuimme tallin pihaan. Sanna oli laittanut Rionan valmiiksi kuljetusta varten, ja seisoi jo ulkona tamma kädessään narun päässä. Hyppäsin autosta ulos avaamaan lastaussillan Sannan alkaessa kertomaan, kuinka Riona oli aavistanut lähtevänsä tänään jonnekin ja hörissyt kaikille hämmentyneenä.
"Ihan oikeassa olit", totesin isolle tammalle, joka korvat höröllä katseli koppia, jonne se pian sen jälkeen talutettiin sisälle.

"Et arvaakaan, kuinka helpottunut olo mulla on nyt kun tiedän, että Riona pääsee ansaitsemalleen eläkkeelle hyvään paikkaan", Sanna sanoi, kun olimme lastanneet hevosen koppiin. Riona hirnui kavereilleen ja kuopaisi jalallaan kopin lattiaa.
"Ihan mahtavaa, että päädyit myymään sen mulle. Cheri varmaan kaipasikin jo vähän vanhempaa seuraa", naurahdin hymyillen iloisesti posket innosta ja touhusta hehkuen.

Matka tallille sujui ongelmitta, samoin kuin Rionan purkaminen kopista. Tamma oli lähdössä lentoon päästyään ulos uusiin maisemiin, mutta se pysyi kuitenkin käsissä ja rauhoittui melkein samantien. Olin puolittanut Cherin tarhan kahdella sähkölangalla niin, että tammat pääsisivät kosketusetäisyydelle, mutta olisivat vielä kuitenkin erillään. Riona hirnui ja hörisi päästyään vapaaksi tarhaan, ja Cheri ravasi välilangan luokse tervehtimään kaveriaan. Ne haistelivat ensiksi tarkkaan turvat kiinni toisissaan, ja Riona vingahti pari kertaa polkaisten kaviollaan maata. Sen jälkeen ne varovasti kokeilivat rapsuttaa toisiaan, ja kun kumpikaan ei saanut kohtausta, tammat jatkoivat elämäänsä normaaliin tapaan.

Palkinnoksi muuttourakan suorittamisesta me lähdimme vihdoin maastoon. Appi oli vähän häslä-tuulella ja ihmeissään uudesta tallikaverista, mutta Cheri oli varma ja tyyni, kuten aina. Kyllä Appikin rauhoittui, kun olimme päässeet tutulle maastoreitille ja nostimme ensimmäisen kerran ravin. Ystäväni oikein hehkui onnesta palattuamme takaisin tallille, ja hän rapsutteli Cheriä vaikka kuinka kauan riisuttuaan varusteet ja harjattuaan ponin läpikotaisin.

Doni sai olla taas yön pihatossa, kun pakkasta ei ollut juuri ollenkaan. Riona oli jo sopeutunut uuteen paikkaan hakiessani sen myöhemmin illalla sisälle, eikä sen tarvinnut kuin vähän hörähdellä muille tytöille ja kiertää kerran uuden karsinansa ympäri, sitten iltaruoka kiinnitti sen huomion koko loppuajaksi. En malta odottaa, että pääsen puuhailemaan Rionankin kanssa enemmän! Siitä onkin ihan hirveän pitkä aika, kun viimeksi olen sen selässä Metsälammella istunut.


 - Vilja | Kommentoi



Ystävänpäivän aatto
13.02.2014 20:00 | Vilja

Tammikuu alkoi tuntua loppua kohden jo hyvin lohduttomalta, kun alun kovien pakkasten jälkeen kevät meinasi jo syrjäyttää myöhästyneen talven. Doni ehti jo aloittaa tiputtamaan talvikarvojaan mittarin näyttäessä plusasteita monta päivää putkeen, mutta nyt alkaa taas tuntumaan siltä, että talvi vain jatkuu. 

 

Appi on ollut vähän näreissään suojakeleistä, koska olemme joutuneet käymään maneesilla paljon useammin. Se haluaisi mieluummin lähteä maastoon, mutta kun kavioihin kasvaa monen sentin korot tilsakumeista huolimatta, ei maastolenkkeily ole ollut järkevää. Nyt olemme taas päässeet metsäänkin, kun maahan satoi lisää lunta ja mitatrikin on pysynyt aavistuksen miinuksen puolella! Kävimme reippaan laukkamaaston eilen, ja voi sitä riemua, mikä tammasta oikein loisti! Se olisi jaksanut juosta vaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta pakkohan meidän oli joskus palata takaisin tallille. Tänään palauteltiinkin sitten kentällä tuuppailun merkeissä, ja täytyy kyllä sanoa, että Appi tuntuu kerta kerralta vain paremmalta! Yhteinen sävel on tainnut vihdoin löytyä ;)

 

Cheri on vanhentunut kuin huomaamatta, ja sen kanssa ollaan otettu taas astetta rennommin. Se saa vanhojen ponien ruokaa ja sen lisäksi iltaisin puuroa, jotta ravinto pysyisi kyljissä kiinni, eikä vanhuus kuihduttaisi kaikkea massaa. Kyllä siitä jo huomaa, että lihakset alkavat pikkuhiljaa tippumaan, mutta elämäniloa ja energiaa tammalla riittää siitä huolimatta! Olemme nyt liikkuneet paljon maasta käsin, ja tamma on paljastunut siinä oikein kivaksi peliksi. Cheri tietää jo, mitä ollaan menossa tekemään, kun otan naruriimun ja koulutusköyden esille. Sen ilme muuttuu heti rennoksi ja yhteistyöhaluiseksi, mitä se kyllä on ollut muutenkin, mutta ainakin se näyttää selvästi, että maastakäsittely on sen mieleen. Eniten se taitaa kuitenkin tykätä työskentelysession jälkeen tehtävistä porkkanavenytyksistä... :)

 

Pikku-Doni ei ole enää niin pikkuinen, vaan se on jo aikuinen hevonen! Se on kyllä todella selväpäinen ori, vaikka taloudessa onkin tällä hetkellä pelkkiä tammoja. Doni on saanut olla välillä yöt ulkona pihatossa, kun on ollut niin leuto sää, ja se on nauttinut villihevosen elämästä. Pihatossa yöpyminen on myös rauhoittanut sitä paljon, kun ei tarvitse esittää tytöille ihan koko aikaa kovaa jätkää (vaikkei se orimaista julkisivuaan jaksakaan aina ylläpitää). Suojakelien aikaan Doni pääsi yhden ruunan kanssa maneesissa juoksemaan irtona, ja se vasta olikin hauskaa katseltavaa! Poni liiteli ympäri maneesia pöristen ja häntä korkealla liehuen, kun taas ruunakaveri vain katseli hämillään toisen mesoamista. 

 

Huominen ystävänpäivä tuo hevosille tullessaan porkkanoita, ja sovimme ystäväni kanssa, että lähdemme yhdessä maastolenkille. Minä otan Apin ja hän Cherin, ja käymme köpöttelemässä rauhallisen metsälenkin parhaassa seurassa!

 


 - Vilja | Kommentoi



Pakkaset ovat saapuneet
16.01.2014 16:06 | Vilja
Vaikka lumeton talvi ei ollutkaan mieleeni jäisine teineen ja pimeine iltoineen, en kyllä iloitse myöskään kahdenkymmenen pakkasasteen ylittävästä kirpeästä talvi-ilmasta. Vielä kun mukaan lisätään edes pienoinen tuulenvire, ilma tuntuu kolme kertaa jäätävämmältä.
 
Kylmyyden takia Appi ja Doni ovat joutuneet vuorautumaan toppaloimiin. Cherillä on sen verran paksusti karvaa yllään, että se pärjää vähän ohuemmalla loimella, mutta etenkään Appi ei ole saanut aikaiseksi kuin säälittävän talviturkin yritelmän, jolla ei Suomen oloissa pitkälle pötkitä. Doni on onnistunut hajottamaan yhden loimensa, joten jouduin hankkimaan sille uuden. Toivottavasti se kestää edes tämän talven, vaikka vähän pahalta näyttää, kun Doni riehuu tarhassaan minkä kerkeää. Pakkassäät saavat sen ihan sekaisin, eikä ratsastaessakaan pystytä keskittymään itse asiaan ollenkaan.
 
Cheri on liikkunut suhteellisen kevyesti. Kävin tutustuttamassa sitä lähistön maastoreitteihin tässä yksi päivä, kun pääsin valoisalla matkaan. Tamma otti uudet maisemat rauhassa vastaan, eikä se löytänyt mitään ylitsepääsemättömän pelottavaa yhdenkään puun tai kiven takaa. Mielenkiinnolla se tarkkaili naapurin koiraa, joka juoksee aina mukana aidan viertä, kun menemme siitä ohi. Maastoilun lisäksi olemme hyödyntäneet maneesia nyt, kun kenttä ei ole vielä täydellisen käyttökelpoinen. Cheri tarvitsee pitkät lämmittelyt vertyäkseen, eikä ihme, onhan se jo vanha mummeli. Hyvin se silti jaksaa tehdä töitä ja välillä vähän pelleilläkin. Eräskin päivä se päätti, ettei halua tulla vielä sisälle, vaikka oli viimeisenä pihalla. Se juoksutti itseään aika pitkään ympäri tarhaa, pukitteli ja loikki ihmeellisiä jänisloikkia. Yritin houkutella sitä heinällä ja leivänkannikoilla, mutta aina lähelle päästyäni tamma teki äkkikäännöksen ja ravasi kauemmaksi odottamaan. Jättäydyin sitten portin luokse tutkimaan jäätynyttä maata suurella mielenkiinnolla, enkä välittänyt Cheristä vähään aikaan mitään. Lopulta se tuli lähemmäksi katsomaan, mitä kiinnostavaa olin maasta löytänyt, ja sain napattua sen narun päähän. Talliin se kulki yhtä nätisti kuin ennenkin, eikä pelleillyt sisällä ollenkaan.
 
Apin kanssa olemme treenanneet normaalisti. Sillä alkaa olemaan niin hyvä kunto, ettei mikään kevyt humputtelu riitä alkuunkaan, jos haluaa saada energiaa purettua. Olemme työstäneet laukkaa aika paljon, ja esteillä työn alla on enemmänkin ratsastajan silmän kehittäminen - hevonen kyllä osaa asiansa. Kävimme pitkästä aikaa myös kunnon maastolenkillä, koko lenkin pituudeksi tuli varmaan 12-13 km. Otin reipasta laukkaa aina, kun siihen oli mahdollisuus, ja Appi huiteli menemään pärskien korvat tötteröllä. Eksyimme piipahtamaan omalla pienellä maastoesteradallamme, joka on sekä lyhyt että matala, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Appi meni loistavasti, ja hypyt tuntuvat aina vaan paremmilta!
 
Entäs pikku-Doni? Se on saanut olla vähän kevyemmällä käytöllä alkuvuoden. Olemme käyneet muutamissa kisoissa keräämässä sijoituksia, mutta muuten olemme sitten menneet rennommin. Donikin on päässyt maastoilun makuun, ja käymme usein heittämässä reippaita ravilenkkejä lähimaastossa. Se näkee mörköjä vähän kaikkialla, mutta on oppinut säikähtämään vain vähän. Joskus se ottaa jonkun pienen pyrähdyksen tai tekee sivuloikan, mutta yleensä riittää pelkkä säpsähdys ja ehkä pari korskahdusta varmuuden vuoksi.

Vein talliin lämpöpatterin aamuksi, kun ulkona oli niin kylmä. Hevoset pääsivät ulos, mutta koska talli ehtisi muuten jäätyä ilman asukkejaan, työnsin patterin pistorasiaan kiinni ja annoin sen hoitaa hommansa. Ovet pidetään tiukasti kiinni, jottei lämpö mene ihan harakoille. :)

 - Vilja | Kommentoi



Cheri saapui talliin
29.12.2013 19:14 | Vilja
 
"Onko sulla nyt kaikki varmasti mukana? Laitoitko jo kuljetussuojat?" Sanna säntäili ympäriinsä tyrkyttäen Cherin vanhoja varusteita siniseen Ikea-kassiini, joka oli jo täpötäynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Oli vanhoja, jo elämää nähneitä riimuja ja riimunaruja, pieni kangaspussi täynnä Cherin käyttämiä kenkiä, jotka vielä kestäisivät yhden tai kaksi kengitysväliä, Cherin haavasumute, Cherin shampoo, Cherin harjanselvitysaine, Cherin pesusieni...
"Eiköhän mulla oo jo kaikki ja vähän enemmän", totesin kiitollisena hymyillen ja kieltäydyin ottamasta jonkun kauan aikaa sitten Metsälammelta muuttaneen hevosen kärpäshuppua. "Kiitos näistä kaikista, tässä on kyllä jo ihan liikaa", nauroin ja raahasin painavan kassin auton peräkonttiin. Sanna mutisi vähättelevästi, että kyllähän nyt ponin mukaan pitää antaa vähän varusteitakin, mutta luovutti lopulta ja lakkasi tarjoamasta satavuotiaita kaviokoukkuja ja lukottomia riimunaruja minulle.
 
Melkein jokainen tallilainen oli kerääntynyt pihalle seuraamaan meidän muuttoamme. Cherillä oli jaloissaan kuljetussuojat ja se seisoi jo lähtövalmiina kopissa maistelemassa heinäverkon antimia. Kerran tai pari se huomautti kuopaisemalla, että meidän pitäisi jo lähteä, mutta muuten tyytyi hamuamaan heinänkorsia tyynen rauhallisena paikallaan.
"Onko teillä pitkä matka?" Roope tiedusteli jäätyään katselemaan lastaussillan nostamista kottikärryjensä kanssa.
"Ei kauheen pitkä", vastasin muistellen mielessäni, olinko mitannut välimatkaa koskaan. Cherille oli puettu loimi ja sillä oli päässään koristeommeltu nahkariimu.
"Ajakaa varovasti!" Iida muistutti.
 
 

Joulu oli jo ohitse, mutta tallissa joulukoristeet kimaltelivat yhä paikoillaan. Tarhoissa oli havuttomia kuusenoksia, ja Sanna oli kantanut toimistoonsa ison rasian piparkakkuja kävijöille. "Muuten saisin syödä niitä vielä ensi joulunakin", hän oli selittänyt ja pakottanut kaikki viemään mahdollisimman monta piparia mennessään. Minä annoin kaksi Cherille, joka maisteli herkkuja kummissaan ja nosti lopuksi ylähuultaan hauskannäköisesti ylös.

"Me lähdetään 29. päivä", kerroin Sannalle myöhemmin illalla, ennen kuin lähdin tallilta.
"Selvä homma. Mä tulen auttamaan pakkaamisessa ja sellasessa", hän kirjoitti päivämäärän ylös muistioonsa ja huokaisi. "On aina yhtä outoa, kun pitkäaikainen tuntiponi lähtee. Oli se sitten taivaslaitumille tai uudelle omistajalle", nainen totesi huokaisten ja nousi tuoliltaan. "Mutta ei auta! Nyt on aika laittaa talli nukkumaan."
 
Destiny kysyi, miksi muutamme juuri sinä päivänä. Eikö olisi ollut parempi muuttaa vuodenvaihteessa? Tai vielä vähän myöhemmin? Hymyilin itsekseni laittaessani Cherin karsinan lukon kiinni.
"Silloin on Cherin syntymäpäivä", paljastin ja silitin valkoista karvaa kaltereiden läpi.
 
 
 
"Hyvää matkaa, ilmoita sitte heti, ku ootte perillä!" Sanna huiskutti kädellään hyvästiksi, kun kiipesin autoon istumaan. Isäni oli suostunut kuskiksi, sillä minä en voinut itse ajaa kopin kanssa. Hän vilkaisi sivupeileihin todetakseen, että trailerin valot paloivat. Kaikki oli kunnossa!
"Hei, hei, Vilja!" Ayla huikkasi vilkuttaen vimmatusti kädellään.
"Kyllä mä tuun tänne vielä takaisin", ilmoitin hymyillen auton ikkunasta tallilaisille ja nostin kättäni hyvästiksi.
"Ai, no sit: hei, hei, Cheri!" Ayla korjasi naurahtaen ja katsoi hitaasti liikkeelle lähtevää koppia vähän haikeana. Minäkin tunsin lievää haikeutta auton kaartaessa Metsiksen pihasta isolle tielle. Olin kokenut niin paljon kuluneen vuoden aikana yhdessä Cherin kanssa, etten ihan heti tottuisi uuteen asetelmaan, vaikka näin oli Cherille ja Metsälammelle parempi. Ja minulle, vaikken sitä heti tajunnutkaan. Nyt Cheri olisi kokonaan minun, enkä voisi syyttää tai onnitella ketään muuta kuin itseäni, mitä ikinä Cherin kanssa tulisikaan tapahtumaan.
 
Isä peruutti kopin omalle paikalleen. Hyppäsin autosta ulos ja kiirehdin kurkistamaan sivuovesta, miten Cheri oli matkasta selvinnyt. Heinäverkko oli tyhjä, ja poni kurkisteli uteliaana uusia maisemia kopin ovesta. Appi hirnahti tuttuun tapaansa tarhasta ja sai Doninkin ravaamaan oman tarhansa portille ihmettelemään, mitä tallilla tapahtui.
"Teille tuli uusi kaveri!" ilmoitin hevosille. Cherin hörinä kuului kopista, kun se alkoi etätutustumaan uusiin tallikavereihinsa. Isä tuli auttamaan lastaussillan laskemisessa ja muutenkin hevosen sekä tavaroiden purkamisessa. Cheri peruutti tottuneesti suoraan ulos kopista ja jäi korvat hörössä kuuntelemaan ja katselemaan ympärilleen.
"Tervetuloa kotiin, Cheri", toivotin ponin tervetulleeksi ja annoin sille porkkananpalan. Se hamusi sen hellästi kädeltäni ja käänteli päätään rauhallisesti puolelta toiselle. Doni oli aivan innoissaan toisesta kimosta ponista, ja kulki tarhan reunaa edestakaisin hörähdellen.
 
Cheri pääsi omaan tarhaan tutustumaan uuteen kotiin. Heitin kaikille heinää, ennen kuin ryhdyin purkamaan tamman tavaroita autosta. Isä oli jo kantanut suurimman osan talliin, joten päästin hänet lähtemään kotiin kahville. Hän oli tehnyt jo enemmän kuin tarpeeksi, ja selviäisin loppuhommista yksinkin. Kun olin järjestänyt Cherin tavaroille oman nurkkauksen, kantanut satulan ja suitset telineisiinsä ja merkannut tamman ruoat erilleen muiden rehuista, muistin luvanneeni ilmoittaa Sannalle, kun olimme päässeet perille. Kaivoin puhelimeni taskusta ja näpyttelin lyhyen, mutta ytimekkään tekstarin:
>>Kotona ollaan! Matka sujui ongelmitta, ja Cheri pääsi omaan tarhaan jaloittelemaan. Saa nähdä, millaisen huudon Doni saa aikaan illalla, kun kaikki ovat sisällä ;)<<
 
Illalla tallissa raikui. Donin piti päästä esittäytymään ensimmäisenä, joten se koki parhaaksi aloittaa huutamisen jo ulkona. Appi kuittasi jutun lyhyellä hörähdyksellä, ja sitten ruoka vei voiton, eikä se jaksanut miettiä uutta hevosta sen enempää. Cheri käänteli korviaan Donin suuntaan ihmetellen, mikä pojalla oli hätänä, mutta ei yhtynyt huutoon. Lopulta Donikin rauhoittui tajutessaan, ettei Cheriä kiinnostanut, ja sekin työnsi turpansa rehuastiaan. Kaadoin Cherille iltaruoat ja katselin pitkään tamman rauhallista syömistä. Talliin laskeutui tasainen rouskutus, kun kaikki kolme keskittyivät täysillä ruokakuppinsa tyhjentämiseen. Cheri vaikutti ihan tyytyväiseltä, vaikka kaikki oli vielä ihan uutta ja varmasti outoa. Pujahdin sen karsinaan upottamaan käteni paksuun talvikarvaan.
"Sä tulet varmasti viihtymään täällä", kuiskasin tammalle, joka nuoli kuppinsa reunaa. Haroin kädelläni ponin takutonta harjaa ja nauroin, kun Cheri yritti hamuta toista kättäni. Tarjosin sille kaksi hevosnamia, ja Apin huomauttaessa olemassaolostaan päätin nakata toisillekin yhdet herkut yöpalaksi. En olisi halunnut lähteä tallista ollenkaan, mutta hevosten heinän rouskutusta kuunnellessa minullekin tuli nälkä.
"Hyvää yötä!" huikkasin tapani mukaan tallin ovelta, sammutin valot ja lukitsin ulko-oven.
 
Tuntui hassulta, kun tallissa oli uusi hevonen. Vaikka eihän Cheri ollut uusi, vaan vanha tuttavuus. Tiesin jo valmiiksi, millainen luonne sillä oli, ja miten sen kanssa kuului toimia. Mitä se pelkäsi ja mitä ei, miten sitä ratsastettiin, ajettiin, juoksutettiin... Olin helpottunut, sillä tiesin, että Cherin kanssa toimiminen olisi helppoa, tuttua ja turvallista. Niin kuin oma koti, ja siltä Cherin kanssa oleminen tuntui - kuin olisi tullut kotiin.

( Päivitetty: 29.12.2013 19:25 )

 - Vilja | Kommentoi


RSS

©2019 Viljan talli - suntuubi.com